Euroopan parlamentti ja neuvosto hyväksyivät 23. lokakuuta 2019 direktiivin (EU) 2019/1937, joka koskee unionin oikeuden rikkomisesta ilmoittavien henkilöiden suojelua. Direktiivi tunnetaan yleisesti nimellä EU:n whistleblower-direktiivi. Tässä artikkelissa käymme läpi direktiivin taustan, Suomen kansallisen täytäntöönpanon ja käytännön vaikutukset yrityksille.
Direktiivin tausta ja tarkoitus
Ennen direktiiviä ilmoittajansuojelun taso vaihteli merkittävästi EU:n jäsenvaltioiden välillä. Monissa maissa ilmoittajilla ei ollut mitään suojaa vastatoimia vastaan, mikä esti tehokkaasti väärinkäytösten paljastamista.
Direktiivin taustalla olivat useat korkean profiilin tapaukset, kuten LuxLeaks, Panama Papers ja Cambridge Analytica -skandaali, jotka osoittivat ilmoittajien ratkaisevan roolin yhteiskunnallisten väärinkäytösten paljastamisessa — ja samalla sen, miten heikossa asemassa ilmoittajat usein olivat.
Direktiivin tarkoituksena on:
- Luoda EU:n laajuinen vähimmäissuoja ilmoittajille
- Velvoittaa organisaatiot perustamaan sisäisiä ilmoituskanavia
- Kieltää vastatoimet ilmoittajia kohtaan
- Tehostaa EU-oikeuden täytäntöönpanoa jäsenvaltioissa
Direktiivin soveltamisala
Direktiivi kattaa laajan joukon EU-oikeuden osa-alueita, joista voi ilmoittaa suojelun piirissä:
Suomi on kansallisessa täytäntöönpanossa laajentanut soveltamisalaa kattamaan myös kansallisen lainsäädännön rikkomukset, ei vain EU-oikeuden.
Aikajana: direktiivistä Suomen lakiin
23.10.2019
EU:n whistleblower-direktiivi (2019/1937) hyväksytään
17.12.2021
Direktiivin täytäntöönpanon määräaika jäsenvaltioille (yli 250 työntekijän organisaatiot)
1.1.2023
Suomen ilmoittajansuojelulaki (1171/2022) tulee voimaan — velvoite yli 250 työntekijän organisaatioille
17.12.2023
Velvoite laajenee 50–249 työntekijän organisaatioihin
Suomen kansallinen täytäntöönpano
Suomi pani direktiivin täytäntöön lailla Euroopan unionin ja kansallisen oikeuden rikkomisesta ilmoittavien henkilöiden suojelusta (1171/2022). Laki tuli voimaan 1. tammikuuta 2023, hieman myöhässä alkuperäisestä EU:n asettamasta määräajasta.
Suomen laki menee direktiiviä pidemmälle useissa kohdissa:
- Laajempi soveltamisala: Suomessa suojelu kattaa myös kansallisen lainsäädännön rikkomukset, ei vain EU-oikeuden.
- Oikeuskanslerin rooli: Oikeuskanslerinvirasto toimii Suomessa ulkoisena ilmoituskanavana ja valvoo lain noudattamista.
- Hyvitys vastatoimista: Ilmoittajalle maksettava hyvitys on 10 000–200 000 euroa, jos vastatoimia on tapahtunut.
- Kuntien velvoite: Yli 10 000 asukkaan kunnat on velvoitettu perustamaan ilmoituskanava.
Keskeiset vaatimukset organisaatioille
Direktiivi ja sen pohjalta säädetty Suomen laki edellyttävät organisaatioilta:
Sisäinen ilmoituskanava
Organisaation on perustettava sisäinen ilmoituskanava, joka mahdollistaa luottamuksellisen ilmoittamisen. Kanavan on oltava helposti saavutettava ja sen kautta on voitava ilmoittaa kirjallisesti.
Kolmiportainen ilmoitusjärjestelmä
Direktiivi luo kolmiportaisen järjestelmän: (1) sisäinen ilmoituskanava organisaatiossa, (2) ulkoinen ilmoitus viranomaiselle (Suomessa oikeuskanslerille), ja (3) viimeisenä keinona julkistaminen. Ilmoittajaa kannustetaan käyttämään ensin sisäistä kanavaa.
Määräajat
7 päivää
Vastaanottovahvistus ilmoittajalle
3 kuukautta
Palaute toimenpiteistä ilmoittajalle
Vastatoimien kielto
Ilmoittajaan ei saa kohdistaa minkäänlaisia vastatoimia. Kiellon rikkomisesta seuraa hyvitysvelvollisuus ja todistustaakka kääntyy työnantajalle.
Käytännön vaikutukset suomalaisille yrityksille
Jos yrityksessäsi on vähintään 50 työntekijää, sinun on jo pitänyt perustaa sisäinen ilmoituskanava. Mikäli et ole vielä toiminut, on syytä ryhtyä toimeen viipymättä.
Ilmoittajansuojelu.fi tarjoaa valmiin ratkaisun, joka täyttää sekä EU:n direktiivin että Suomen lain vaatimukset. Palvelu on suunniteltu erityisesti suomalaisille PK-yrityksille ja on saatavilla hintaan 29 €/kk + alv.
Palvelun tarjoaa Nordweb Oy, ja tiedot säilytetään EU-alueella sijaitsevilla palvelimilla GDPR:n mukaisesti.